Tänä aamuna herätessä oli mielessäni selkeitä ajatuksia, jotka tiivistyivät lauseeseen ”Vuorta vastaan ei voi taistella.” Nousin välittömästi kirjoittamaan. (Mistähän vuoresta on nyt kysymys?)
Se vuori on ollut paikoillaan alusta asti. Jumala loi vuoret ja tuulen. Sinun turvakalliosi on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee maailmankaikkeutta.
Hänen kämmenellään voit hengittää turvallisesti, olkoon myrskyä tai tyyntä, yö tai päivä, talvi tai kesä. Niin kuin tuuli kuljettaa mustat pilvet pois auringon edestä, niin sinun päiväsi kirkastuu pimeän peitosta valoisaksi.
Hän on kantanut ristille kaikki syntisi ja sairautesi. Turvakalliosi ei horju! Se on kuin Siionin vuori, joka pysyy. – ”Mutta vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Sl. 4: 8
– –
Sitten avasin puhelimen ja halusin tarkistaa edellä mainitun raamatunpaikan. Tuskin oli pelkkää sattumaa, että sieltä avautuikin ensin eräs Seurakuntalainen-lehden haastattelu, joka alkaa näin:
- Kiitollinen eläkeläinen Anne Pohtamo-Hietanen: ”Elämäni on Kristus-kallion varassa.”
Siionin vuoresta syntyi myös laulu ”Vuori on paikoillaan”, jonka alaotsikoksi kävisi ”Tahtoisin nähdä luvatun maan”.
Myös ”Ensi vuonna Jerusalemissa” liittyy tähän aiheeseen.