Vuodenaikojen vaihtelussa on oma viehätyksensä. Elämän lahjaa sekin. – Kuinka menikään huomaamatta tänään, kun kuuntelin vain puolella korvalla: Yle 1:n radio-ohjelmassa soi hiljaa kaunista pianomusiikkia, joka oli ilmeisesti pieni täytekappale ennen seuraavaa ohjelmaa. Lopuksi kuuluttaja mainitsi kappaleen nimen: ”Pieni pöllö ei ole lentänyt pois”. Haluaisin kuunnella uudestaan, mutta musiikin jäljittäminen ei onnistu. Nimi inspiroi kirjoittamaan valmiiksi ja talteen uuden metsäaiheisen biisini. Näppäsin kuvan myös puisesta matkamuistopöllöstä, joka on peräisin Israelista.
Sopiiko tämä juttu Laululinnun sivulle? – Ainakin se kertoo jotakin luomakunnasta vuodenaikoineeen, kasveineen ja eläimineen. Ihminen on mukana tarkkailijana ja tunnelman tulkitsijana. Mielestäni ns hengellistä ja ns maallista ei aina tarvitse laittaa omiin karsinoihinsa. Beethovenin säveltämän Jumalan kunnia luonnossa voisi helposti kuunnella YouTubessa. Oheisena vain linkki omasta laulustani, jolle annoin pitkän nimen:
