Aika usein unessani pyörii jotakin tuntematonta taustamusiikkia. Herätessä se soi mielessä edelleen, mutta unohtuu heti, jos en tietoisesti säilytä muistissa ja kirjoita nuoteiksi. Useimmiten en talleta, ellei ole erityisen kaunista.
Eilen perjantaiaamuna ”kuului” samoin jokin pieni pirteä melodia. Ei mitenkään erikoinen, mutta pidin siitä tavallista enemmän ja halusin tallettaa. Sävel oli jotenkin hoitava ja valaisi harmaan päivän, vaikka ei se ’korvamatona’ soinut. Sanat eivät ole kummoiset, mutta pitihän siinä sanatkin olla.
Päivä sujui kuin siivillä. Käväisin myös Hannu Alan pianokonsertissa. Hän soitti siellä myös Jumalalta saadun hienon kappaleensa, jonka olen kuullut kerran aiemminkin.
Iltapäivällä pääsin käymään oman pianoni äärellä. Siellä lähes aina syntyy tahtomattani jotakin uutta, niin nytkin kaksi. Ne ovat vielä lyijykynäkonsepteina, mutta aamuvarhaisella tulleen kirjoitin koneelle nyt lauantaina. Soitettuna näin ”dagen efter” huomaan, että kyseessä on varsin vaatimaton viisu. Eilen se levitti valoa koko päivän ajan enkä ymmärrä miksi.
Luultavasti eilinen yllätys tuotti iloa vain itselleni, mutta silti haluan tämän kertoa vaikka vain monologina.
Taivaan valoa ja iloa syksyysi!
4564 Ennen kuin puu vihreä on: