Vesi on ihmeellinen elementti. Tulipa se syvältä tai olkoon pintavettä, niin siinä on aina oma hohtonsa, kimalluksensa ja värinsä. Ilman vettä ei olisi elämääkään. Ihminen tarvitsee vettä sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti: elävää vettä ja elämän leipää.
Tämä äsken syntynyt laulu ei ehkä ole pelkkää pintavettä, sillä koen sen tulleen itseni ulkopuolelta niin sanotusti sepittämättä. Samasta tutusta lähteestä, kuin useat entisetkin ovat pulpunneet. Nimenä oli ensin ”Tuuli vie pilvet pois”, mutta otsikko ”Kimaltavaa vettä” on kuvaavampi.
Kappale toimii mielestäni parhaiten pianolla sointujen mukaisesti vapaalla säestyksellä soittaen. Tietokoneessa on kuitenkin miellyttävämpää kuulla vaikka ”sellon” ääntä joko pelkkänä melodiana tai (kuten nyt tässä) sointujen säestyksellä. Kone on aina pelkkä kone, mutta tyhjää parempi sekin.
Päivän raamatunkohdaksi puhelinsovelluksessa oli valittu Jes. 40: 29, ja se aukesi sopivasti esiin kuin tilauksesta:
”Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.”
Laulu Kimaltavaa vettä: