”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Ps. 119: 105
Tänä aamuna kuuden maissa oli mielessä ehkä jokin muu aihe, mutta kun sinne ilmaantui pieni kiinnostava sävelkuvio, niin rupesin sitä pianolla tapailemaan omaksi ilokseni. Yllättävästi sävelmä kuitenkin jatkui ja jatkui, kun sitä nuoteiksi kirjoitti. Kun palasin alkuun, alkoi ajatuksiin tipahdella suoraan nuotteihin sopivia sanoja. (Osa sanoista ja aihe oli tullut mieleen jo nuotteja kirjoittaessa.) Niin laulun konsepti olikin kohta paperilla valmis, yhtään nuottia ei tarvinnut muuttaa. Puhelin vielä sekin sopivalla hetkellä kilahti ja vahvisti aiheen tarjoamalla raamattusovelluksesta päivän jakeen:
”Sinä olet minun suojani ja kilpeni. Sinun sanaasi minä panen toivoni.” Ps. 119: 114
Edellisen kertominen oli ehkä tarpeetonta, mutta ei liioittelua. Itselleni sellainen on aina pieni ihme ja kiitosaihe. En myöskään mieti, minkä verran syntyneestä laulusta pidän tai en pidä. Turhaa on pohtia sitäkin, pitääkö kukaan toinen ja mitä tarkoitusta varten kirjoitin. Kunhan vain tuli talteen.
Linkki vertauskuvalliseen lauluun Hohtava liekki: