Juuri tänään ikkunasta näkyy vain leijuvaa lumisadetta, mutta silti nyt ajatukset seuraavat taivaan valoon viittaavaa virikettä, joka heräsi tuoreesta laulusta.
Ihmiset ovat kaikki samalla tavalla erityisen arvokkaita ja rakkaita Jumalan/Luojan katseen alla. Hänen aurinkonsa loistaa yhtä kirkkaasti jokaiselle. Kaikkien elämään hän avaa tiet ja ovet ja kutsuu jokaista luokseen ilman erottelua!
Aiheen laajemmasta tekstiyhteydestä löytyikin vahva viesti:
Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Matt. 5: 43-45
Tätä itse kukin meistä joutuu elämänsä varrella testaamaan, opettelemaan ja yrittämään. Ainakin kristitty pääsee koeteltavaksi kipeälläkin tavalla. Aiheesta voisi jatkaa, ja on sitä näilläkin sivuilla aiemmin jo käsitelty.
Laululleni olin antamassa nimen Tulta siivissä, mutta muistelin sennimisen jo syntyneen. Tarkistuksessa se löytyikin. Kumpaisenkin sävel soi sellolla ja harpun soinnuilla, joten nyt on mukana kaksi linkkiä:
4114 Valo taivaalla – joka suunnalla:
4057 Tulta siivissä: