”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.” Mal. 4: 2
Jumalan valoa eivät pysy pidättämään ristikkoikkunatkaan, ja Hänen aurinkonsa loistaa niin pahoille kuin hyvillekin, sekä väärille että vanhurskaille.
Jeesuksen veri on vuotanut kaikkien syntien tähden. Ei ole yhtään niin suurta rikollista, ettei Jeesuksen hankkima armo hänelle riittäisi. Se on kuin vaippa, johon voi kaiken kietoa, ja vielä jää tulevienkin syntien varalle. Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus päästäkseen osallisiksi pelastuksesta. Parannus eli vähittäinen parantuminen on luonnonmukainen seuraus armon vastaanottamisesta. Ihminen ei voi itse itseään parantaa. – Haavakin alkaa luonnollisella tavalla parantua, kun se on ensin puhdistettu ja hoidettu.
Tämä ei saa tehdä ketään välinpitämättömäksi omasta vaelluksestaan, vaan sitä vakaammiksi askeleet tulevat Herran ohjaamalla tiellä. Ei Jumala ole kutsunut ketään saastaisuuteen, vaan saamaan pyhityksen Hänen Poikansa veren kautta.
Lohduttautukaa sillä toivolla, joka teillä on Jeesuksessa Kristuksessa. Hän kantoi synnin ruumiissaan ristinpuuhun, että te olisitte vapaat kaikesta, mistä muuten ette voi vapautua. Vapauden laki on tullut voimaan Golgatalla, pääkallonpaikalla; sitä ei ole koskaan kumottu eikä kumota.
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal. 5: 1
Pysykää lujina uskossa. Älköön kukaan riistäkö teiltä toivoa, sillä Jumalan valtakunnassa ei ole olemassa täydellistä epätoivoa. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta kaikilla on myös pääsy armon alle. Levätkää siinä niin kuin kuihtunut maa virvoittavassa sateessa. Hän on teidän toivonne, ilonne ja rauhanne.