Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun keskeisistä jakeista 1: 18-23 vain kaksi tähän alkuun: ”- – se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa- – …
Miksi te huudatte minulle?
Herra on elämä ja rauha kaikille, jotka häntä etsivät ja häneen turvaavat. Jokainen anova saa ja etsivä löytää. Virvoituksen ajat ovat lähellä. Ottakaa minun sanani varteen ja tehkää niiden mukaan. Tehkää minun tekojani ja minun sanani mukaisia tekoja, niin te löydätte rauhan elämänne kaikilla tasoilla. Ei ole niin kuin ihmissilmä näkee tai ihmiskorva kuulee. Herra …
Armon vastaanottaminen
Tahdon sinun julistavan armon viestiä taivaasta sekä niille, jotka eivät minua tunne, että myös niille, jotka tietävät minut, mutta eivät katso armon koskevan heitä. Herran armo on jokaista varten, joka sen ottaa vastaan. Jeesuksen veri on vuodatettu kaikkien puolesta, myös sinun, joka epäilet osallisuuttasi. Heitä pois epäilyt ja usko armo omalle kohdallesi. Näin olet vastaanottanut …
Maan tasalta mullan tuntumasta
Onko maan matosilla oma kielensä ja ymmärryksensä? Varmasti on ainakin ihmeellinen vaisto kuten isommillakin eläimillä. – Sitä voi miettiä esimerkiksi onkimies, kun pyydystää aitoja kastematoja syöteiksi. Hetkessä ne pujahtavat koloihinsa takaisin, jos ihminen hiipii kovin painavilla saappailla kasteisessa maassa. Itselläni on tuosta kokemuksia omalta kotipihalta sateen jälkeen. Siellä joskus seurailin myös rastaan vastaavia yrityksiä ja …
Eilisen aiheen jatkoa
Eilistä teemaa Tähtitaivas helisee – pimeässä säteilee. / Maailmassa valo on: sana armon ehdoton. Tuo on ikään kuin lopputiivistys neljälle eiliselle tuotokselle, joista kaksi jälkimmäistä näkyvät ja kuuluvat alla olevista linkeistä. Täällä on nykyisin ainoa julkaisukanavani. Laulut eivät haluaisi jäädä vain pöytälaatikkoon, joten siksi niitä hyppää tänne. Harmiksi vai iloksi – en tiedä, ehkä joskus …