Kenellä on lupa puhua Jumalasta? Vastauksia löytyy esimerkiksi Jobin kirjasta – pintapuolisellakin tutkailulla.
Jobin ystävät tulivat häntä lohduttamaan suurten murheiden alla. Se oli arvokasta lähimmäisen muistamista. He yrittivät parhaansa ja olivat aluksi vain hiljaa kärsivän vierellä. Tämä olikin parasta mitä he osasivat. Hiljaisuuden jälkeiset pitkät puheet ja kritiikit varmaan vain lisäsivät Jobin tuskia ja uuvuttivat häntä.
Entä Job itse? – Toki hänellä oli oikeus purkaa tuskaansa sanoiksi, mutta ehkä olisi ollut parempi huutaa se yksinäisyydessä suoraan Jumalalle eikä noiden ymmärtämättömien ystävien kuullen? Nämä saivat vain lisää intoa juttuihinsa.
Jumala ei sittenkään jättänyt Jobia lopullisesti yksin, vaan alkoi vihdoin puhua hänelle. – Silloin Job sai vastauksen ja ymmärsi vaieta:
”Silloin Job sanoin Herralle: – Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen. Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.” Job 40: 3-5
Myöhemmin hän puki sanoiksi sen mitä oli oppinut: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. – – Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” Job 42
– –
Löytyykö vastausta otsikon kysymykseen? Onko ihmisellä lupa sanoa yhtään sanaa Jumalasta? Voiko kukaan milloinkaan olla tarpeeksi ’murtunut’ sanoakseen jotakin? Ja pystyisikökään hän täysin murtuneessa tilassa sanomaan mitään?
4105 Sanomatonta: