Me näinä päivinä elävät ihmiset saamme etuoikeuden nähdä Luojan sormenjälkiä ja luomuksia tavallista konkreettisemmin. Artemiksen kuulennostakin on netti täynnä ihmeellisiä, aitoja ja puhuttelevia kuvia. Voisiko niihin suhtautua välinpitämättömästi? – Avaruudessa aikakäsite muuttuu, mutta pysytään tässä maapallon ajassa. Sivuhuomautuksiksi sopinevat kaksi aiheeseen liittyvää laulua ”Kaunis on sininen maa” ja tämänaamuinen ”Alhaalta ylöspäin”. Jälkimmäisen yksinkertaisen lastenlaulun aioin jättää konseptiksi, mutta hyväksyin kuitenkin työn alle.
Mietinnässä on ollut ottaa esille muutamia ”vahvoja” tekstejä, joissa on mukana ankariakin sävyjä. Ehkä nyt on aika näyttää niitä muillekin kuin itselle, joten antaa mennä:
Älkää pelätkö. Enkelin tuoma viesti on yhtä todellinen nyt kuin ensimmäisenä jouluyönä, ja sitä maailma tarvitsee yhtä kipeästi kuin silloin. Sanoma kuuluu kaikille: ”Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.”
Tulkaa ja katsokaa, missä hän majailee! Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi. Hän on pakolaisena pakolaisten joukossa, ja hän katsoo teitä nälkäisen lapsen silmien kautta Älkää unohtako vähäosaisia lähimmäisiänne, vaan menkää tasavertaisina heidän joukkoonsa tekemään laupeudentyötä. Joka laupeutta harjoittaa, se kerää aarteita taivaaseen. Paha päivä ei häntä yllätä, eikä puute käy hänen kimppuunsa silloin, kun leipäpalanen viedään kädestä.
Kääriytykää lujemmin vaippaanne, Herran kuuntelijat. Toimitte vain välikappaleina ja kuuntelevina korvina ja tunnette tuulet omalla paikallanne tavallista ankarampina. Älkää antako sanomien pelästyttää. Niitä ei ole tarkoitettu sensaatioiksi, eivätkä kaikki ota niitä vastaan. Tutkikaa Jumalan sanan valossa kaikki ja odottakaa Herran uutta ilmoitusta. Kun Herra puhuu, kuka voisi olla kuulematta. Vuoretkin vapisevat hänen kovista sanoistaan, eikä maa kestä hänen pyhyyttään. Se hoipertelee kuin juopunut.
Tuntekaa etsikkoaikanne. Tehkää parannus. Vielä on vähän aikaa vastata hänen kutsuunsa. Linja on vapaa, eikä hän pidä itseään varattuna erityisesti kenellekään, mutta kuitenkin jokaiselle henkilökohtaisesti. Jumalan tulilinjalla on toimintaa tavallista vilkkaammin. Aseita valmistetaan taistelun päivää varten, mutta voitto on Herran hallussa. Verta on hevosten kuolaimiin asti, kun tykki on saanut ruokaa kyllikseen. Tulen ruoka on liha, jota on kylliksi ruokkimaan kaikki taivaan linnut.
Korppikotkat kokoontuvat raadon ympärille syömään lihaa ja juomaan verta. Jokainen niistä saa syödä ja juoda kyllikseen. Taivas pimenee, kuu ja tähdet putoavat taivaalta, eikä aurinkoa enää ole. Se on lopullisesti mennyt kammioihinsa. Ylkä on saapunut, ja taivaanvahvuus putoaa alas.
Rukoilkaa, ettei tämä kaikki tapahtuisi talvella. Voi vähäuskoisia. Eivätkö Herran antamat merkit ole tähänkin asti olleet oikeita. Miksi epäilyn mato kalvaa rinnassanne, ja miksi varjokin saa vapisemaan pelosta. Jumala on armahtavainen ja täynnä laupeutta. Ei hän ole asettanut teitä turhaan kadunkulmiin huutamaan. Kuuliaiset hän on lähettänyt matkaan, mutta vanginnut viekkaat omaan oveluuteensa, niin etteivät he osaa lukea Jumalan kieltä. Se avataan puhdassydämisille, jotka ovat antaneet Karitsan veren tehdä tehtävänsä.
Jumala puhdistaa jokaisen, joka häneltä tulee puhdistusta pyytämään. Verilähde on avoinna syntiä ja saastaisuutta vastaan. Antakaa pestä itsenne ja vaatteenne Karitsan veressä. Kylpekää ja antakaa Herran pestä jalkanne. Hän ei kiellä teiltä palveluaan, sillä hän oli kaikkien palvelija. Samoin tekin tehkää. Olkaa toisillenne alamaiset Herrassa.
Lumpeet kasvavat likaisessa vedessä ja saavat ravintonsa pohjamudan alta. Sammakot kurnuttavat niiden ympärillä ja uivat varsien seassa. Kukaan ei kiellä kukan terälehtien valkeutta, joka häikäisee katsojan silmät.
Juurtukaa lujasti paikoillenne, siihen mihin Herra teidät istuttaa. Mikään tulva tai virtaus ei vie teitä mennessään, kun olette hänen kasvualustassaan kiinni. Lumpeellakin on vahva pääjuuri, jolla se ravintonsa imee.
Juurtukaa Kristukseen, Vapahtajaanne. Älkää repikö sitä, minkä hän on istuttanut, mutta jokainen istutus, jota hän ei ole istuttanut, on juurineen revittävä irti.
Kirjoitettu tiistaina 25.12.1990 jouluyönä
4495 Kaunis on sininen maa
4496 Alhaalta ylöspäin