Sanomalehdessä HS Viikko 11/2026 on juttu historiantutkijan löydöksestä, joka sisältää käsin kirjoitettuja huomautuksia antiikin klassikkoteoksen sivuilta. Joukossa on psalmi 145. Jutun otsikko:
”Nuori Galileo raapusti psalmin maakeskiseen merkkiteokseen” (Matti Mielonen HS)
Se pyörii sittenkin, kerrotaan Galileo Galilein todenneen hiljaisesti itsekseen oikeuden edessä, kun oli joutunut tuomituksi ”harhaoppisuudesta”. Galilei oli tähtitieteilijänä aurinkokeskisen maailmankuvan esitaistelija.
Jo kolmikymppisenä hän siis kirjoitti psalmin 145 ja muitakin muistiinpanoja tähtitieteellisen perusteoksen Almagestin sivulle. Teoksen oli laatinut Ptolemaios. Siihenastisen käsityksen mukaan maailmankaikkeuden keskellä oli Maa. – Galileon kerrotaan myös rukoilleen ennen Ptolemaioksen tutkimuksiaan.
Onkohan niin, että tiedekin saa valoa ja menee eteenpäin Jumalan sallimissa rajoissa?
Psalmi 145 on aina ajankohtainen Jumalan hyvyyden ylistys. Sisällöltään monipuolisena se on ravitsevaa ja hoitavaa luettavaa alusta loppuun asti. Seuraavassa vain pieni katkelma:
”Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi. – – ” Ps. 145: 2-4
– –
4409 Kiitoksen arvoinen (Tämä pieni laulukin heijastelee isoa aihetta.)