Musiikkia oli mukana viime yön unissa useaan kertaan, yhden unen muistan. Siinä oli mukana musiikkiystäviä vuosien takaa. Soitettiin jotakin uutta kaunista kappaletta. Soitin viulua kanttorimme kanssa, joka soitti selloa. Totesin, että enhän minä ole pitkiin aikoihin enää viulua soittanut – mikä onkin totta. Hyvin kuitenkin onnistui, kun joku korkeaääninen alkoi laulaa stemmaani.
Muitakin unia ja soittoja ilmaantui. Yksi melodia kuulosti kauniilta ja jäi mieleen. Heräsin ja katsoin kelloa – vasta puoli neljä. Harmitti, sillä jos nousisin kirjoittamaan nuotin, tuskin osaisin sen jälkeen enää nukkua. Nousin sittenkin, koska tätä kappaletta en mitenkään halunnut unohtaa.
Kirjoitin nuotin soinnutuksineen. Sävel nousi korkealle eikä onneksi kaivannut sanoja, koska niin ylhäältä harvoin lauletaan. Menin uudelleen nukkumaan – ja kumma kyllä heräsin vasta seitsemän maissa!
Alkoi mukava aamu, koska kiinnosti palata säveltämään. Radiota en avannut häiritsemään. Siinä aamutoimien edistyessä mietin aihetta ja otsikkoa sävellykselle. Jotakin pisarointia siihen sisältyi. Alkoikin tulla mieleen sanoja ja niihin säveliä. Kirjoitin sanat talteen, ennen kuin unohtuvat. Lopulta olin valmis syntikan ääreen kokeilemaan, kävisikö sanoitettu osa sanattoman jatkoksi. Kävihän se, kun muutti tahtilajin 12/8:ksi, jollainen alkuosa oli.
Jätin nuotista pois alemman selloäänen, jolloin kokonaisuus keveni. Laulusivulleni mp3-ääni ei mahdu, koska tiedosto on isompi kuin kaksi megatavua. Piti viedä Youtubeen.
Pisara- ja sadeaiheisia on ennestään monia, esimerkiksi nro 4452 Sateesta pisara – unelma kasvusta, tammikuulta 2026.
Tämänaamuisen laulun, ja varsinkin sen sanattoman alkuosan koen tulleen täytenä lahjana, joten ajattelen sen sopivan tänne kylväjien kirjeisiin.