”Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.” Ps. 92: 2-4
Raamattu antaa arvon ja oikeutuksen myös musiikille ja sen erilaisille toteutustavoille. Se voi olla laulua tai soitinmusiikkia, yhteistä tai yksityistä. Sellaisellakin soitolla lienee arvonsa, jota vain yksi ihminen tuottaa tai käyttää, ilman että juuri kukaan siitä kiinnostuisi.
Myös sävelet voivat olla mukana ”maalaamassa” sitä keskeneräistä kuvaa, joka ei ihmisiltä koskaan tule valmiiksi, mutta jonka pienen osan sommittelemiseen hänetkin on kutsuttu mukaan. Ne ovat helähdyksiä suuren orkesterin soittamassa sävellyksessä, omalla paikallaan ja sävelkorkeudellaan. Jumala yksin tuntee kokonaisuuden. Hän itse on säveltäjä ja kapellimestari. Yksityinen soittaja menee harhaan, jos ei seuraa johtajan otteita.
Piirrä, maalaa ja soita epäilemättä työsi tarkoitusta. Seuraa valkoista sauvaa, tahtipuikkoa. Ei ole tulta ilman sytyttäjää, ja kipinätkin kertovat, mistä tuli on lähtöisin. Jumala on se, joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.
Jumala on pitkämielinen ja lempeä. Hän tahtoo puhua kaikille ihmisille, ja siksi tarvitaan monia tulkitsijoita. ”Kielet” ovat moninaiset, eivätkä kaikki ymmärrä toistensa kieltä. Siksi ei ole tarpeen arvostella saati tuomita toinen toistaan. Tämä pätee myös Jumalan omien keskuudessa.
Pysy omalla paikallasi, ole siinä turvallisella mielellä äläkä katsele epäillen ympärillesi. Jumala tuntee kaikkien ajatukset ja aikomukset. Hän vahvistaa jalkasi, niin että tunnet seisovasi kallioperustalla. Sano musiikilla se mikä mielessäsi kaikuu. Säveletkin ovat kieltä, joka kertoo paljon sellaista, mitä sanoilla ei voi ilmaista. Älä katso ihmisiin, vaan katso Herraan, lähettäjääsi.
On tullut aika, jolloin kielet ovat sekaantuneet entistä pahemmin. Pasunan ääntäkään eivät kaikkien korvat tavoita. Kuinka he sitten saattaisivat kuulla hentoa tuulenhenkäystä, jossa liikkuu Jumalan Henki. Herra tahtoo, että kuuntelisit taivaallisia sointuja.
”Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon? Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.” Ps. 94: 9-11