”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.” Ps. 40: 2 – 5
– –
Tänä aamuna oli taas ilo syventyä suunnittelemaan, miten työstäisi eteenpäin niitä valmiiksi lajiteltuja jaksoja, joita on ollut odottamassa Syttyi valo -kokoelman jälkeen. Itsellenikin ne ovat kuin uutta ja yllätyksellistä materiaalia. Tämä on mieluisinta ja parasta työtä, jota tässä elämässä saan tehdä, vaikka työnilo tuloksineen onkin ymmärtääkseni vain lähes omakohtaista.
Kolmisen tuntia pianon ääressä seikkailtuani olin tsekannut valmiiksi osa-alueen, jonka otsikoksi sopii esimerkiksi Elävä juuri tai Elävät juuret. Sen viimeinen kappale on Puu pysyy juurillansa, ja siinä puhutaan myös kalliosta vertauskuvana.
Laulun 3513 nuotti ja kuuntelulinkki: