”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.” Ef. 1: 11 – 12
Jumalan suurin lahja on Hänen iankaikkinen rakkautensa, joka virtaa Hänen armonsa runsaudesta. Lakaiskaa pois oven edestä epäilyn varjot, jotka estävät muitakin pääsemästä sisälle. Herra on ansainnut täyden luottamuksen.
Hän osoitti rakkautensa ennen kaikkea lähettämällä Poikansa Jeesuksen, että ihmiskunnalla voisi olla lunastus kaikista synneistä. Jumala meni kuolemaan ihmisten puolesta. Miten tämä voi olla mahdollista! – Hän otti orjan muodon ja tuli ihmiseksi, kuitenkin ilman syntiä.
Ihmiskunnan kirous sai alkunsa yhden ihmisen lankeemuksesta. Samoin yhden ihmisen kautta on tullut pelastus maailmalle. Tämä ihminen on myös todellinen Jumala, Ihminen Jeesus Kristus.
Miksi Jumala muistuttaa näistä yhä uudelleen? Siksi, että Hänen äänensä ei lakkaa kuulumasta, niin kauan kuin on vielä hetkikään aikaa ottaa vastaan pelastussanoma. Tämä on julistuskieltä omassa lajissaan.
Jumala on antanut kullekin ruumiinsa jäsenelle omat tehtävät, jotka eivät ole yhteneväisiä. Kukin suorittaa palvelutyötä omalla tavallaan kiitokseksi siitä suuresta pelastuksesta, josta on tullut osalliseksi yksinomaan armosta.
Ojentakaa tyhjät kätenne niin kuin janoinen maa sadetta kohti. Jumala antaa kevät- ja syyssateita kaikkina vuodenaikoina. Hän ei lakkaa rakastamasta luotujaan ehdoitta, ilman toivoakaan vastarakkaudesta, mutta Jumalan rakkaus lahjoitetaan kristitylle, että tämä voisi sen avulla palvella Jumalaa ja lähimmäistä. Tosin hän ei ansaitse mitään tekojen kautta, vaan tekee kaiken Hänen kirkkautensa kiitokseksi sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa.
Kiittäkää Jumalaa, kaikki Hänen tekonsa!
Laulu on kirjasta ”Aurinkoa kirkkaampi” s. 213 ja sen voi kuunnella linkistä laulusivulle.
