Aika menee ohi niin nopeasti, ettei siinä pysy mukana – jää vain huutamaan perään nyt kun taas kesäkin on kohta mennyttä. Näihin aikoihin joka vuosi alkaa ilmaantua syksyisiä aiheita.
Eilen syntyi mielestäni kaunis sävelmä, johon alkoi tipahdella sanojakin. Asetuin vastahankaan ja protestoin, että nyt en kyllä kirjoita muuttolinnuista. Keskeytin – ja sitten pitikin lähteä kaupungille asioita hoitamaan.
En kuitenkaan halunnut hylätä sävelmää, vaan tänään katsoin sitä uudelleen. Heti alkoi tulvia sanoitusta samasta aiheesta kuin eilen. Nyt se tuntuikin luontevalta.
Laululintu-sivustolle ei mahtunut ääntä, joten käytin kiertoteitä. – Ja koska ”Kaislikon linnussa” kului hukkaan (?) paljon aikaa ja vaivaa, niin lataan sen tänne, ettei jää pelkästään omaan arkistoon odottamaan paperien maatumista ja tietokoneen hajoamista. Saattaa jostakusta lukijasta olla tälle sivulle sopimaton, mutta klikkaa silloin pois.
”Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaa vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.” Ps. 39: 6-7
4139 Kaislikon lintu; sävel kuuluu vain Youtuben kautta:
1948 Kämmenen leveys aikaa: