Muinaisesta lapsuudesta pujahti mieleeni jokin laulunsäe tähän tapaan: ettei tielläs kyitä näy. Silläkin laululla äitini iltaisin yritti saada minua nukkumaan. Muistan ihmetelleeni, mitä tuo hyitä tai kyitä tarkoittaa. Nyt toki ymmärrän, että käärmehän se on.
Tätä päivää varten sopiva rukous onkin, että saisi ottaa yhden turvallisen askeleen valmistettua tietä oikeaan suuntaan eteenpäin, jos niin on tarkoitettu. Kiitos lukijalle matkatoveruudesta!
Kirjoitin nettiin tuon säkeen, ja kyseinen laulu löytyi heti. Sävelkin on tuttu:
”Maailma on niin lavea, pikku pikku Lauri. Siin on monta loukkoa, pikku pikku Lauri. Enkeli kun kanssas käy, pikku pikku Lauri, eipä kyitä tielläs näy, pikku pikku Lauri. Missä viihdyt parhaiten, pikku pikku Lauri? Koti kaikkein kallehin, pikku pikku Lauri.”
Nyt on hyvä ja täydellinen rauha valmistautua päivän sovittuun suunnitelmaan.
Aamuviideltä herätessä ajatuksissa oli omia uusia säkeitä:
Kirkasta tähtivöitä yöhömme pimeään. Sytytä kynttilöitä myös huoneen hämärään. Taas matkalleni lähden, kun levätä jo sain. En väisty pelon tähden, vaan rohkeutta hain.