Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Apt. 16: 9
– –
Tule yli ja auta meitä, sillä kurjuus lyö yli laidan. Olemme viluisia, etkö ojentaisi toista takkiasi? Kielemme kuivuu suulakeen, sillä jano vain yltyy. Ravintoa emme ole saaneet pitkään aikaan, vaikka ulkonaisesti olemme yliravittuja. Meitä on ruokittu korvikkeilla, jotka eivät nälkää poista.
Meillä on veden jano ja leivän nälkä. Antakaa meille Jumalan kädestä. Hän on voimallinen kantamaan tätä työmuotoa, jota (hengellisesti) rikkaat ihmiset hyljeksivät. Älkää heittäkö helmiä sioille, etteivät ne repisi teitä suihinsa ja rikkoisi viimeistäkin luutanne.
Olkaa lujat ja rohkeat. Kysykää Herralta, ja Hän vastaa teille; antaa sataa taivaasta mannaa niin kuin Israelin lapsille erämaassa. Tuhon tuulet eivät ole vielä nousseet. Nyt on tyyntä myrskyn edellä. Vihan aallot eivät ole huuhtoneet näiltä rannoilta pois viimeisiä veneitä, joille pian kaikuu lähtöhuuto: ”Nostakaa ankkuri!” Pelastusveneitä on varattava riittävä määrä. Niissä on jokaisella oma, turvallinen paikkansa.
Ojenna kätesi ja anna se Minulle. Minä tahdon johdattaa sinua ja viedä minne et ole ennen tahtonut. Jumala antaa rauhan virran tulvia henkesi, sielusi ja ruumiisi ylle. Hänellä on aina viimeinen sana. Jumala on kanssanne tällä matkalla; ette ole oman sydämenne uhreja.
Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava’. Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. – – Matt. 16: 1 – 4
”Viisaus on sota-aseita parempi.” Saarnaaja 9: 18
Tämänaamuinen laulu: