Kerron kuitenkin – vaikka naiivilta tuntuu. Nukuin tavallista pidempään, yli kuuden, mikä on hyvä asia.
Unessa lauloimme kaksiäänisesti toisen henkilön kanssa, ja itse lauloin sitä kakkosääntä, joka syntyi melodian mukana. Ykkösäänen laulajakin innostui kyseisestä laulusta, jota emme kumpikaan ennestään tunteneet. (Tämä tuntemani henkilö vierastaa näitä asioita.) Sitten näin jonkun kolmannen henkilön säteilevät kasvot kuin aurinkona (enää en muista kuka hän oli), ja siihen heräsin.
Melodia jäi mieleen – ja naiivilta tuntui, kun lisäksi hämärästi muistan sentyyppisen joskus kauan sitten kirjoittaneeni. Sitä on kuitenkin mahdoton enää jäljittää muistiinpanoista tai ehkä kirjoistani.
Tämänaamuinen nuotti aukeaa nyt laulusivun linkistä. – Kaiken lisäksi puhelin klikkasi juuri kun olin nuottia kirjoittamassa, ja näytti tämän päivän raamatunkohdan:
”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt. 6: 34
Uupumatta: