”Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi…” Laulujen Laulu (Korkea Veisu) 2: 14
”Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi…” KR 92
Yllä oleva raamatunkohta (tässä kahdenikäisenä käännöksenä) tuli mieleeni tänään syntyneestä laulusta. Raamatunselitysten mukaan jakeen voi käsittää myös kehotukseksi rukoilla. En muista kuka niin opetti.
Laulutkin voivat olla rukouksia. Lauluni syntyvät useimmiten yllätyksinä, ja tämän tuoreimman ensimmäinen ja ehkä parempikin nimi oli ”Varjoissa laulaja”. Harmi että se tuli vaihdetuksi.
Korkean Veisun aiheisiin liittyy myös eräs vanha laulu nimeltään ”Kuninkaasta laulan”, johon on myös venäjänkieliset sanat kirjassa Laululintu 1.
Lauluihini on varmaan kyllästytty. Itselle ne ovat eläviä, ja niihin kuitenkin liittyy myös jakamisen halu. Siksi olen iloinen voidessani ladata tuoreeltaan tälle sivulle uusimmankin: ”Varjoja auringossa”. Ehkä laitan myös tuon ”Kuninkaasta laulan”.