Sydän on elämän lähde sekä fyysisesti että vertauskuvallisesti. Raamatun tärkeä neuvo on hyödyllinen kummallakin alueella:
”Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sl. 4: 23
Lukiessa Mooseksen ja Aaronin vaiheista Egyptissä ennen kuin israelilaiset pääsivat sieltä lähtemään ajatteluttaa, miksi Jumala aina uudelleen paadutti faraon sydämen. Hän kertoi siitä joka kerran myös etukäteen. – Tällä kertaa löytyy myös vastauksia. Kyseessä on kahdeksas ja yhdeksäs vitsaus, jotka kävivät nekin toteen.
- Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon tykö, sillä minä olen koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä tunnustekoni heidän keskellänsä ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra.” 2. Ms. 10: 1-2
Näiden jälkeen farao kielsi tappouhkauksella Moosesta enää tulemasta hänen eteensä, mihin Mooses vastasi: ”Oikein sinä puhuit; minä en tule tämän jälkeen sinun kasvojesi eteen.” 2. Ms. 10: 29
Mutta vielä viimeisenkin vitsauksen piti toteutua, koska – kuten Herra sanoi Moosekselle: ”Farao ei kuule teitä, että paljon minun ihmeitäni tapahtuisi Egyptin maassa.” 2. Ms. 11: 9
Jumala siis teki/tekee(?) ihmeitä kaikkia ihmisiä varten sekä sitä aikaa eläville että jälkipolville kerrottavaksi. Hän tahtoo ilmaista läsnäolonsa, kunniansa ja valtasuuruutensa. Ihmeiden taustana ja alkusyynä tuolloin oli faraon sydämen paatuminen/paaduttaminen.
Eiköhän kuitenkin useimmiten ihminen itse ole syypää oman sydämensä paatumiseen?! Jumalasta etääntyminen voi alkaa lähes huomaamatta ja helposti, joten sydäntään kannattaa varjella. Onneksi kuitenkin voi luottaa siihen, että hän pitää kiinni, jos kerran olemme tietoisesti elämämme hänen käsiinsä antaneet. On myös palaamisen mahdollisuus eksymisen jälkeen.