Apostoli Paavali on yksi heistä, jotka alleviivaavat Kristuksen armollisuutta ihmistä kohtaan. Sen hän tekee omakohtaisilla todistuksillaan Jeesuksesta, joka ilmestyi hänelle matkalla Damaskokseen. Kokemus vakuutti täydellisesti entisen Jeesuksen vihamiehen.
Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitetttuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.
Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi: ”Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.” Apt. 9: 1 – 6
Myös moni tänä päivänä elävä ihminen on saanut henkilökohtaisesti vakuuttua Jumalan todellisuudesta sillä tavoin, ettei epäilyä ole paljon jäänyt. Miksi tuollainen todistus on hänelle suotu? Sen voi hän itse parhaiten ymmärtää.
Useat ainakin ovat halunneet sen perusteella lähteä liikkeelle Kristuksen todistajina, kukin omalla paikallaan ja tavallaan. Jumala toimii lähettäjänä, antaa kullekin omanlaisensa tehtävän ja työkalut. Niitä ei ole tarpeellista vertailla toisiinsa, kuten silmä ja korvakaan eivät toimi samalla tavoin, vaan yhdessä eri tavoilla, toisiaan täydentäen. Niin päästään eteenpäin.
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi taas heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”