”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.” Saarnaaja 3: 11
Kokonaisuus ei ole eheä, jos yksikin osa puuttuu. Koko ruumis kärsii, jos yksi sen jäsenistä on kipeä. Jo pieni alku saattaa olla suuren kokonaisuuden ydin, sen sydän. Ei mikään synny itsestään, vaan kaikella on alkunsa – ja useimmiten myös loppunsa.
Palapelin kokoaja aloittaa työn yhdestä osasesta eikä vielä silloin tiedä, mitä on tulossa. Sitten kun paikoilleen on saatu useita paloja, alkaa kokonaisuus hahmottua ja tehtävän mielekkyys selvitä.
Jumala näkee kokonaisuuden jo idussaan. Hän on kaiken alkuunpanija ja Luoja. Turhaa ei ole mikään, minkä Hän on tehnyt. Kaiken Hän on tehnyt kauniisti ja asettanut ikuisuuden kipinän ihmisen sydämeen. Ihminen etsii tarkoitusta elämäänsä, kunnes löytää sen Jumalassa. Niin on tarkoitettu.
