On ollut taukoa Raamattuun tarttumisessa – eikähän se mitään suoritusta tai ”pakkotoimintaa” olekaan, vaan MAHDOLLISUUS. Sitä kannattaa käyttää ja kannatti tänäänkin. Oma kolmen luvun systeemini valaisi tietä vuoden alkajaisiksi, eikä tämän ehkä tarvitse olla pelkästään henkilökohtaista tulkintaa.
Neljännen Mooseksen kirjan luku 20 muistuttaa Jumalan pitämisestä pyhänä ja kaikkivaltiaana. Jumalan teoista ihminen ei saa ottaa hitustakaan kunniaa. Ei pidä yhtään ylittää saamaansa ohjetta, jos joskus pääsee/joutuu tekemään ihmiselle kuuluvan osan hänen tekojensa välittäjänä. (Ohjeiden alittaminen tai huomiotta jättäminen saattaa tosin olla tavallisempaa inhimillisistä syistä.)
Mooses sai tehtäväksi hankkia niskuroivalle kansalle vettä kalliosta. Lukijan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä yksityiskohdassa hän ylitti valtuutensa (4.Ms. 20: 10-12). Vettä kuitenkin tuli, mutta rangaistus oli ankara ja kohtalokas sekä Moosekselle että hänen veljelleen Aaronille.
Psalmi 147 herättää kiitosmieltä ja lupaa parantumista kaikenlaisista haavoista. Muistuttaa myös siitä, mihin ainoastaan ihmisen toivo perustuu: ”Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.” Ps. 147: 11
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luku 12 kehottaa olemaan uskollinen sillä paikalla, jonka kukin Kristuksen ruumiin eli seurakunnan jäsenenä on saanut. Kaikki palvelupaikat ovat tärkeitä ja arvokkaita, eikä kukaan voi korvata toista juuri siinä tehtävässä. Ja ellei vielä ole paikkaansa löytänyt, niin kannattaa olla kuulolla ja katsella ympärilleen, että huomaa missä on puutetta. Jokaista tarvitaan rakennustyössä.
Samainen luku antaa tietoa myös armolahjoista (1. Kor. 12. 4-11). Niitä ei pidä syrjäyttää, vaan pyrkiä näistä työvälineistä osalliseksi.
Raamattu antoikin tänään vahvoja eväitä vuoden aluksi!
Aiheeseen liittyviä lauluja olisi monia, mutta riittäköön yksi: 3790 Korven kautta