Ravistelet ajatuksiasi, seulot sanojasi, punnitset lauseet kultavaa’alla. Mitä silloin jää jäljelle talteen pantavaksi? Jääkö tärkein sanomatta, ydinajatus ilmaisematta? – Jää vain vanha, nurmettunut polku, jolla ei ole aikoihin kuljettu. Unohtunut kelopuiden kätköön.
Tuore ruoho nousee sinne, missä on vapaata ilmaa ja taivaan valoa. Rönsytkin saavat vapaasti kiertää välillä maata myöten ja sitten taas nousta tukeutuen vahvempaan kasvillisuuteen. Antakaa kaikkien kasvaa rinnatusten ja levittää juuriaan mullan alle. Oikeat lajit pitävät kyllä puolensa.
Mitä siitä tulee, jos nypit ja nypit pieniä ituja ja versoja pois ennen aikojaan, jolloin silmä ei vielä pysty niistä toisistaan eroa tekemään. Jäljelle jää lähes tyhjä kasvuruutu.
”Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun se aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaan.” Matt. 13: 30
Höyhentä monta ilmassa lentää, kädellään niitä kiinni ei saa. Viimeiset sorsat aalloilla soutaa, viimeiset verkot laskea saa. – Aika on saalis rannalle noutaa.
4030 Lintuja laineilla:
3427 Uutta ruohoa: