Eilen päätin ottaa pienen sunnuntailevon, mutta olinkin oikeasti nukahtanut puoleksi tunniksi. Heräsin hiljaa soivaan helinään, jolle ei ollut konkreettista lähdettä. Samalla kulki mielessä lähes valmis melodia, jonka pyöritin loppuun ja menin kirjoittamaan nuoteiksi. Sanoja alkoi tulla mukaan – ja siinä se sitten olikin, pieni ja yksinkertainen laulu. Sisältö tuntui kovin vakavalta; kello kahdentoista aikaan ilmaantuukin toisinaan tärkeitä aiheita.
Illalla sain tietää, että Etelä-Suomessa asuva iäkäs lähiomaiseni oli kello kuudentoista maissa hakeutunut päivystyksen kautta sairaalaan vakavien hengitysoireiden vuoksi. Sieltä hän soitti minullekin. Oli juuri syönyt kevyen iltapalan. Rukoillaan hänelle Herran kaikinpuolista huolenpitoa ja johdatusta.