Miksi tämä päivä 1.7.2026 alkoi erittäin hyvin? – Kerron unesta, jonka näin viimeiseksi ennen heräämistä noin puoli seitsemältä, tavallista paljon myöhemmin.
Edessä on kaunis näkymä: pelto jolla kasvaa korkeaa ruohikkoa, jota kukaan ei koskaan ole leikannut tai niittänyt. Niin vihreän vihreää ja elinvoimaista. Joukossa nousee vahvoja, kultaisen keltaisia voikukkia. Joku takaani oikealta kysyy: ”Mitä kukkia nuo ovat?” Tunnistan kysyjän äänen.
Sitten pellon edessä näkyy viljelys, johon on istutettu muutamaan riviin mansikantaimia. Mansikkapelto on pieni ja muistuttaa lapsuuskodin ensimmäistä mansikkaviljelystä, jota koululaisena kesälomalla olin mukana perustamassa. Tuolloinen mansikkapelto tosin laajeni myöhemmin mielestäni ihan liikaa. 🙂
Tällä kertaa totean, että pystyn varmaankin kohtuullisesti hoitamaan tätä pientä viljelystä tässä ihanassa puolivillissä paikassa. On vain niin hyvä olla.
Silmäilen hiukan ympärilleni. Alue onkin laaja, mutta ympäristö on hämärän peitossa, sitä ei näytetä minulle. Näen vain tämän oman palstani. Sitten herään, muistan unen ja onnellisen tunnelman. Tällä kertaa jäsenet kuten selkä ym eivät tunnu niin kipeiltä, kuin ne nykyisin aamusta alkaen tavallisesti ovat, konkreettisista syistä.
Unet ovat ’vain’ unia. Tämä uni kuitenkin nykyisessä vaiheessa kertoo itselleni aika paljon ja koen sen tulleen lahjaksi. Toivon että joku toinenkin voisi saada tästä jotakin positiivista. – On monia musiikkiohjelmalla vielä kirjoittamattomia aiheeseen liittyviä konsepteja, mutta työ on tekemättä. Esimerkiksi nro 4519 ”Puu ei voi hedelmiinsä luottaa” olisi ehkä seuraavana vuorossa, mutta saattaa jäädä kirjoittamattakin. Laitan tähän pari muuta tuoreinta: 4521 ”Valonsäde kirkas on” ja eilen syntynyt 4522 ”Yllättäen”.