Ihminen pyrkii aina ylemmäs. Rakentaa tornia. Ja koska se on liian matala, siihen tulee kerroksia lisää. Eikä se sorru mahdottomuuteensa, ennen kuin on aika. Jumala korkeudessaan näkee kaiken. Hänellä on varattuna hyvä osa jokaiselle, ja jokaista Hän lähestyy tavalla tai toisella, mutta he eivät kuule eivätkä tahdo ymmärtää.
Pysähtykää ajattelemaan, kuka tämän maailman ja teidän elämänne ”tornit” pitää pystyssä. Hän on Luojanne ja Vapahtajanne, askeltenne varjelija elämän poluilla. Monta kertaa on jalkanne nyrjähtänyt ja askeleenne horjahtanut. Kuitenkin aina olette päässeet nousemaan ja lähteneet eteenpäin.
Niin on nytkin. Ei Jumala kaada ketään, joka pitää kiinni taluttajansa kädestä. Jeesus Mestari kulki maan päällä heikoimman ja torjutuimman rinnalla. Hän söi yhdessä syntisten kanssa ja kuunteli sorrettujen valitusta. Jokaista varten Hänellä oli lohdutuksen sana – ja myös paljon enemmän: vapautus kahleista, mitä ne kunkin kohdalla olivat olleet.
Hän on orpojen isä ja leskien turva tänäkin päivänä. Lapset itkevät isäänsä, jota he eivät tunne eivätkä tiedä edes tämän nimeä. Kuinka niin voi olla? – Ihmiset ovat luoneet oman lakinsa, joka on vastoin kaikkea luonnollista ja alkuperäistä. Sitä mikä on ollut alusta asti.
Jumala vihaa hylkäämistä kaikilla tasoilla. Pahinta on, että luotu hylkää Luojansa kutsun, joka kuitenkin kuuluu hänen sisimmässään jatkuvana tyhjyyden tunteena ellei muuten. Siellä on sija varattuna elämän antajalle ja ylläpitäjälle. Sielun ikuinen kaipaus. Kaipaus täyttyy vasta, kun Jumala saa sen täyttää omalla läheisyydellään.
”Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.” (Ps. 84:4-5)
Ihminen löytää levon sinussa, Jumala. Jeesus Kristus vie elämän lähteelle ja antaa sitä vettä, joka sammuttaa janon.
”Me emme salaa niitä lapsiltamme, vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.”” (Ps. 78:4)