Ihminen on ehjä, täydellinen kokonaisuus. Hänellä on henki, sielu ja ruumis. Jumala loi ihmisen maan tomusta omaksi kuvakseen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Ruumis palaa maahan, mutta henki palaa Jumalan, Luojansa luo, joka on elämän antanut.
On maallisia ruumiita ja taivaallisia ruumiita. Ihmisen henkiruumis on siellä, minne Jumala sen ohjaa, eikä voi tulla takaisin maan päälle. Rauha on julistettu sille sielulle, joka on Jumalan kädessä.
Ihmisen elinpäivät ovat kuin ohi kiitävä varjo, ja hänen henkensä häilyy joka hetki elämän ja kuoleman rajalla, kuinka lujana hän seisookin. Minkä Jumala on luonut on hyvää, ja ihminen iloitkoon lyhyistä elämänsä päivistä Luojansa kämmenellä. Älköön hän etsikö varjoja sieltä, missä niitä ei ole.
Jos sinä kuulet Minun ääntäni ja teet mitä sanon, sinä saat seisoa Herran edessä vahvoin jaloin ja sinulla on jalassasi Herran antamat kuuliaisuuden kengät. Askeleesi eivät horju, eivätkä sanasi takerru kurkkuun. Jumala antaa sinulle uuden äänen/kielen, jota enkelit valvovat. Ennen kaikkea saat iloita siitä, että nimesi on taivaan kirjassa, eikä tuomion enkeli pääse leikkaamaan keskeneräistä viljaa. En siirrä sinua pois, ennen kuin tulee aika muuttaa, niin kuin muuttolintu syksyn tullen lentää oikeaan kotiinsa.
Mutta jos et tottele Minun sanojani, seisoo vierelläsi varjo, joka turhentaa kaiken, ja sanasi kaikuvat kuuroille korville. Ei Jumala anna mannaa niille, jotka tahtovat itse ansaita elantonsa/pelastuksensa. Armo ei ole ostettavissa rahalla eikä tavaralla, eikä Jumala anna Henkeä mitalla.
”Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.” 1. Kor. 15: 36 – 58