Valo

– Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8: 12

Vuoden pimeimpänä aikana valo on vähissä ja auringolta kasvot peitossa – toisin kuin kesällä. Ihmisen elämän varrella yleensäkin on vastaavanlaisia valon ja varjon vaihtelukausia, myös hengellisessä mielessä. Jumala ilmaisee itseään monin eri tavoin. Se on kaikille tarkoitettua kieltä, jota jokainen tahtoessaan ymmärtää.

”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa…” Room. 1: 20

Kukka avautuu päivänvaloa kohti eikä voisi elää ilman valoa. Ihminenkään ei voi elää ilman Jumalaa, Luojaansa, tiedostaa hän riippuvuutensa elämän antajasta tai ei. Sitä mukaa kuin hän antaa tilaa valolle, Jumala saattaa alkaa ilmaista itseään ihmiselle läheisemmin, sen mukaan kuin hyväksi näkee ja ihminen Hänen valoaan kestää. Kuitenkin vielä täällä näemme vain kuin kuvastimesta.

Verhoa raotetaan, ja kerran verho vedetään kokonaan syrjään. Silloin kaikki näkevät.

Laulu Kasvoista kasvoihin kirjassa Laululintu 1 (myös venäjäksi)

Kasvoista kasvoihin