”Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessänsä ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle.” 2. Aikak. 29: 11
Toisen Aikakirjan luku 29 kuului tänään luonnolliseen lukuohjelmaan, ja erityisesti tuo jae 11 on vuosien mittaan puhutellut monta kertaa. Kokonaisuus kertoo kuningas Hiskian ja muiden Juudan kuninkaiden vaiheista, ja jae on osa kuningas Hiskian puhetta alamaisilleen jälleenrakennustilanteessa. Miten se puhuttelee ihmistä tässä ja nyt?
Vanha testamentti on tietysti tärkeä ja erottamatan osa Raamattua. Nykyihmisellekin Hiskia puhuu, vaikka suitsutukset ja uhrit ovatkin tulleet tarpeettomiksi Jeesuksen kertakaikkisen uhrin kautta. – Uhrauksilla, suitsutuksilla, suorituksilla tai muilla ansioilla ei ole kristitylle mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Hän saa vapaasti ahkeroida sen ilon kannustamana, jonka on Jumalalta lahjaksi saanut. Hän voi toimia käytännöllisillä tavoilla, ja erehdykset saa anteeksi. Niitä kyllä tulee, mutta niihin ei tarvitse kompastua.
Jokaisella ”opetuslapsella” on lupa ja tehtävä toimia ilosanoman levittäjänä tavalla tai toisella. Ei pidä epäillä kelvollisuuttaan eikä välittää ympäriltä ehkä huokuvasta vastahengestä. Raamatun sanaa on hyvä pitää saatavilla siinä muodossa, jonka kokee itselleen läheisimmäksi: kirjoitettuna, puhuttuna, laulettuna, soitettuna… nykytekniikka avaa uusia mahdollisuuksia. Lähettämis- ja vastaanottokanavia on erilaisia, kuten ihmisetkin ovat erilaisia.
Jokainen on yhtä tärkeä, ja jokainen tunnetaan nimeltä:
