Kansani on hajotettu. Sen lapsia makaa verissään. Ei ole maassa paimenta, joka lauman kokoaisi, sillä maata hallitsevat vieraat jumalat: itsekkyys, mammona, kunnian etsiminen. Palkkapaimenet puhuvat oman etunsa puolesta ja uhraavat turhia uhreja.
Ei ole Minun kansallani rauhaa takaa-ajajilta. Susi on repinyt monta karitsaa, ja emolampaat hätäilevät jäljelle jääneistä. Jumala taivaassa itkee, mutta hän kuulee nöyrien huokaukset ja ahdistettujen hätähuudot.
Sinetöi huulesi siihen asti, kunnes käsken sinun puhua. (Olisiko nyt sen aika.) Pysyttele uhritulen ääressä ja vaali lamppusi liekkiä. Anna sen palaa säästeliäästi, sillä vielä ei ole sydänyö. Armoa on vielä jäljellä jokaiselle, joka sen tahtoo vastaanottaa. Kuulkaa ja tulkaa veden ääreen. Älkää välittäkö sääskistä älkääkä petolinnuista, joita on kerääntynyt lähteen ympärille.
Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan. Eläkää anteeksiantamuksesta, jonka Jeesus on verellään hankkinut. Antakaa anteeksi teitä vastaan rikkoneille, niin kuin Jumala on teillekin anteeksi antanut. Jeesuksen veressä on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.