”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Ps. 139: 16
Siirtyminen elokuuhun herätti sisäisen musiikkini elävään vireeseen, kuten usein syksyisin tapahtuu. Pari päivää on mennyt tiiviisti niissä merkeissä. Asiaan vaikuttaa sekin, että kahdeksan vuotta nukkunut haave saada vuoden 2012 konserttikappaleet irrallisina kuultavaksi on nyt toteutunut.
En tiedä, missä määrin nämä kappaleet kiinnostavat toisia, mutta pidän paljon näistä Hiekkavirran sisarusten ja Kuokkalan pelimannien tulkinnoista ja esityksistä. Niin paljon, että olen nyt liikaakin kiirehtinyt yhdistelemään omia valokuviani konsertista silloin tallelle saatuihin äänitteisiin. Kiitos soitonopettajalleni, joka konserttiin oli asettanut musiikkilaitteen tallentamaan.
Mukavaa, jos kuuntelet ennen kaikkea linkin kautta aukeavan YouTuben videon. Tein sen kokeiluversioksi poimimalla kiireesti kuvavarastostani lähes satunnaisia kuvia, ja aivan liian paljon niitä siinä mukana pyörii. Kuitenkin julkaisin sen. Musiikki on pääasia, videon kotikutoisuus sivuasia.
Päivät ovat lyhyitä ja kuluvat nopeasti. Tällaistakin käyttöä päivillä on ollut: