Kouluajaltani – lähinnä lukiosta – muistan joka-aamuiset aamuhartaudet, joihin ilman päällysvaatteita viluisina juostiin virsikirja kädessä pihan poikki päärakennuksen aulaan, missä koulun koko kansa seisoi luokittain riveissä. Tämä kuului rutiiniin. Puheista ei paljon muista, mutta mieleen jäi, että koulun rehtori omalla vuorollaan luki kaiken suoraan Raamatusta eikä sanonut muuta. Jo silloin ajattelin, että tuo varmaankin on kaikkein tärkeintä puhetta. – Niin ajattelen tänäänkin.
Edellisten turhien rivien jälkeen saanen jakaa täällä tämän päivän henkilökohtaisesta lukuohjelmastani muutamia keskenään yhteensopivia lainauksia: Jesajasta, Psalmeista ja Johanneksen evankeliumista. Ensimmäinen on tähänkin aikaan sopiva rukous. Viimeisimmässä kerrotaan, mihin toivomme perustuu. Tärkeän jatkon tositapahtumille voi sitten lukea seuraavasta luvusta, Joh. 20, jota tämänpäiväisissä sitaateissa ei ole.
”Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti – saammeko avun? Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli. Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan. Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me olemme kaikki sinun kansaasi.” Jes. 64: 5 – 9
”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.” Ps. 46: 1 – 4
”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.” Herra Sebaot on meidän kanssamme. Jaakobin Jumala on meidän linnamme.” Ps. 46: 11 – 12
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. Joh. 19: 30
”Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Joh. 19: 33 – 36
On valo tullut maailmaan on julkaistu myös venäjänkielisillä sanoilla vanhimmassa Laululintu-kirjassa. Siihen on myös korkeampi melodia kuin tämä linkistä soiva:
On valo tullut maailmaan a ja b suomeksi