”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.” Hepr. 13:3
Muistakaa niitä, jotka on sidottu kaksilla kahleilla maahan. Rukoilkaa, että kahleet murtuisivat ja Jumalan työ näyttäisi voimansa heidän keskellään. Pimeys voi olla niin suuri, etteivät he näe omaa kättänsä ojentaa apua pyytämään. Kuitenkin he ovat jokainen armon kerjäläisiä, ja Herralla on varattuna jokaiselle oma osansa armon leivästä ja siunauksen särpimestä. Viekää heille terveiset taivaan Jumalalta, jolla on korvat auki heidän avunhuudoilleen.
Toimikaa Jumalan rakkauden lähettiläinä ja rukoilkaa avoimia ovia. Älkää kiinnittäkö huomiota toisarvoisiin kompastuskiviin, joita vihollinen tielle asettaa. Ne ovat vain soraläjiä, jotka Pyhä Henki voi puhaltaa olemattomiin.
Rakastakaa haavoittuneita. Jokaisella heistä on itkevä enkeli vierellään. Jumalan käskyvalta ulottuu teidän kauttanne niihin esteisiin, jotka pidättävät Hänen työtään. Pahin este on ihmisen oma petollinen, murtumaton sydän, jonka Jumala kyllä tuntee.
Rukoilkaa, että sydänten jää murtuisi ja saisi sulaa näkyviin tai näkymättömiin kyyneliin. Risti on ainoa pelastus tällekin sukukunnalle ja vankien heimolle. Kaikki kansat tarvitsevat Kristusta, ja siksi lähetyskäsky on annettu.
Armoa, armoa. Vielä tänään on armo saatavilla, huomisesta ette voi olla varmoja. Siksi älkää siirtäkö sydämenne päätöstä, joka on elämänne tärkein ratkaisu. Ette voi kauan liikkua ei kenenkään maalla, vaan raja on tehtävä selväksi. Kenen puolella sinä olet, Kristuksen vai saatanan? Et voi palvella kahta herraa, vaikka ajattelisitkin olevasi puolueeton.