Herra kutsuu kansaansa taistelurintamaan tämän maan puolesta. Jokaista tarvitaan, eikä kukaan voi korvata toista.
Pitkät poudat eivät ole saaneet aikaan sadetta, vaikka maa huutaa tuskaansa. Kovat sydämet ovat kovettuneet entisestään. Parannus on niistä kaukana. Vaikeudet ovat vain lisänneet tulta tappuroihin, ja he ovat kironneet Jumalaa, jota eivät tunne.
Kansa tarvitsee niitä, jotka tuovat sanoman lähelle ihmistä. Tarvitaan rinnallakulkijoita, niitä, jotka tekevät Jumalan rakkauden tekoja, ovat hänen käsinään ja jalkoinaan. Silloin ihmiset kysyvät sydämessään: ”Kuka on sinun Jumalasi? Kuka on tämä, jonka kuiskaus kuuluu vihan aaltojen ylitse ja saa rajuilman asettumaan?”
Viekää Jumalan rakkauden viestiä vihan veljien keskuuteen. Se rakkaus tuli täydelliseksi Jeesuksen uhrikuolemassa, joka tapahtui maailmalle pelastukseksi. Kuitenkaan he eivät tahtoisi ottaa pelastusta vastaan. Kutsujia tarvitaan kaikille tienvarsille.
Haavoittuneita kulkee ympäriinsä, eivätkä monet tiedä, minne ovat menossa. Viha ja katkeruus on on sokaissut silmät ja estää selkeän ajattelun. He hosuvat umpimähkään ja tahtovat vahingoittaa sekä muita että itseään. Tarvitaan auttajia, jotka ohjaavat heitä ”sairaskoteihin”, pesevät haavat ja voitelevat ne öljyllä; lääkitsevät sielun ja ruumiin vammoja Jumalan neuvojen mukaan.
Laupiaan samarialaisen työ ei ole loppunut maailmasta. Välinpitämättömiä ohikulkijoita kyllä riittää.
Joh. 21: 15 – 19