”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” Ps. 39: 5
Aika on kuin eteenpäin kulkeva virta. Ihminen ui ajan virrassa, mutta ei hallitse sitä. Hänet on ajallisuuteen kutsuttu tahtomattaan. Elämän varrella vähitellen toivottavasti selviää, kuka on kutsun – elämän lahjan – antanut.
Ajan virran varrella on maamerkkejä, opasteita, jotka auttavat mittaamaan aikaa ja jäsentävät elämänkulkua. Tällaisia mittareita ovat esimerkiksi vuodenajat. Jokaisesta vuodenajasta voi olla kiitollinen ja nauttia omalla tavallaan. Parhaillaan lokakuu on muuttumassa päivä päivältä karummaksi, kun ruska tummuu ja puut riisuvat lehtiään. Vähitellen saa odottaa lunta. Vielä voi ainakin haaveilla lumivalkeasta maailmasta, joka kirkastaa myös mielialaa. Suomalainen ei halua menettää talvea!
Jumalan aikaa ei voi mitata samalla tavalla minuutteina, päivinä tai vuosinakaan, kuten maailmassa järjestyksen vuoksi tehdään. Kuitenkin:
”Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps. 139: 16
Kun Joosua oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, sanoi Herra hänelle: ”Sinä olet käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, mutta vielä on hyvin paljon maata valtaamatta…” Joosua 13: 1
4160 Koivunlehti on keltainen:
4284 Entä jos?