Aikaa ei voi mitata käsitteillä, niin kuin maailmassa tehdään järjestyksen vuoksi. Aika on katoamaton yksikkö, ja se on Jumalan edessä kokonainen ja eheä, kuin helmi, joka säteilee tulevaisuuden toivoa. Tähdet näyttävät ikuisilta, mutta nekin putoavat kerran. Silloin ei enää ole maallista aikaa.
Ennustukset ovat täyttyneet. Messias on tullut kansansa keskelle, mutta he eivät vielä näe Häntä. Jumala on sallinut tämän sokeuden tottelemattomuuden tähden. Mutta suomukset on tarkoitettu putoamaan, ja silloin he näkevät. He itkevät ainokaista Poikaa, joka riippui ristiinnaulittuna koko kansan syntien tähden. Ei tule pelastusta yhdestäkään toisesta. Kristuksen kirkkaus loistaa heidän sydämiinsä, ja he hämmästyvät suuresti. Herra saa sen kaiken aikaan.
Tulkaa ja katsokaa Herran töitä. Hän asuu kansalaistensa sydämissä. Oikeus on silloin saatettu voimaan, mutta Hän ei ole tullut tuomioksi, vaan pelastukseksi. Älkää tekään tuomitko toisianne, sillä silloin tuomitsette itsenne. Herra olkoon sovittelijanne suuressa ja pienessä.
Kaikki he silloin pienimmästä suurimpaan tuntevat Herran, ja koko maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. Jer. 33 – 36; Jes. 11: 9. Merensaaret odottavat Hänen opetustansa. Hänen huuliltaan lähtee neuvo, tieto ja taito.
”Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.” Ps. 97: 1
3995 Vierivät helmet