”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.” Ps. 126: 5 – 6
Pysy ristin juurella. Silloin sinulla on Jeesuksen veren täydellinen suoja, jota ei sinulta voida ottaa pois. Heitä kaikki murheesi lohduttajasi päälle, niin Hän pitää sinusta huolen. Ota matkasauva käteesi ja jatka matkaasi iloiten. Siunaus on ylläsi.
Älä katso itseesi. Silloin et näe muuta kuin syntiä. Katso Herraasi, Vapahtajaasi. Hän ei ota pois sitä, minkä on antanut. Täydellinen sovitus on edelleen sinun. Hänen verensä on virrannut puolestasi.
Älä pakahdu tyhjyyteesi. Vain tyhjän astian voi Herra täyttää. Sinun murheesi on muuttuva iloksi ja surusi ilokarkeloksi. Älä pidätä Herran kättä epäilyilläsi. Hän pyyhkii surun pois silmistäsi, eikä siitä jää riekalettakaan samentamaan iloasi.
Aika on itkeä ja aika iloita. Siitä Herra pitää huolen, että kumpikin saa oman sijansa. Ei se ole pinnallista tunneheilahtelua, vaan todella syystä tapahtuvaa tunne-elämän säätelyä, joka toimii vuoroveden varmuudella tai tähtien radan pysyvyydellä.
Iloasi ei sinulta oteta pois. Tärkein ilonaihe on sielun pelastus. Siitä voi aina iloita riippumatta mistään maallisista olosuhteista. Muista niitä, jotka eivät vielä ole tulleet osallisiksi tästä suuresta pelastuksesta. Se on heille jokaiselle tarjolla, ja sitä on heille esiteltävä. Ennen kaikkea pitäkää esirukouksia heidän puolestaaan.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät, mutta palaavat iloiten, kun lyhteensä tuovat. Jotka nyt itkevät saavat kerran nauraa, sillä kaikella on aikansa taivaan alla. Herra säätää ajat ja hetket. Ei ole miehen tie hänen omassa vallassaan, vaan Herra ohjaa hänen askeleensa. Herra luo onnen ja onnettomuuden. Kaiken Hän on tehnyt määrätarkoitukseen, niin jumalattomankin pahan päivän varalle.
Luota Herraan. Hän on kaiken säätäjä. Luomakunnastaan Hän pitää huolta, variksenpojistakin, kun ne nälkäänsä huutavat. Hän ruokkii lukemattomat suut, eivätkä Hänen kätensä väsy rakastamasta luotujaan.
Ylistä Herraa Hänen armostaan ja uskollisuudestaan. Ei Hän sinuakaan jätä kätensä varjoon eikä sinulta siunaustaan kiellä. Hän on sinun paimenesi, eikä sinulta mitään puutu. Iloitse Hänen vihreällä niityllään, kun Hän sinut sinne johdattaa, ja virvoitu elävän veden virrasta. Juo Hänen viiniään, ja maljasi on ylitsevuotavainen. Ei sinulta mitään hyvää puutu. Armo on yllesi julistettu.
Vain etäistä soittoa on korvissasi maailman levoton tunnussävel. Se ei sinua houkuta. Sinun korvasi ovat kuulleet sointuja taivaallisesta musiikista, joka ei rajoja tunne, mutta jonka kauneus on korviahyväilevää.