Kirjoilla on itselleni enemmän symbolinen kuin esineellinen merkitys. Silti niistä luopuminen on tuntunut vaikeammalta kuin toiset ymmärtävät. Onneksi ei ole sentään tarvinnut ryhtyä niitä repimään, se olisi liikaa. En halua muistella luovutettuja nimikkeitä, paitsi yhteen vielä palasin – ja se olikin tallella:
Uuden ruotsalaisen elokuvan Myrskyluodon Maijan käsikirjoitus perustuu Anni Blomqvistin kirjasarjaan, eikä mallia ole otettu 1970-luvun TV-sarjasta. Onneksi mukana on kuitenkin Lasse Mårtensonin viehättävä musiikki, tosin uudelleen sovitettuna (vielä en ole kuullut enkä nähnyt).
Aikoinaan pidin paljon noista kirjoista, joiden juoni etenee vähitellen ja lukeminenkin saa edistyä vähän kerrallaan. Olin sittenkin säästänyt Myrskyluoto-kirjat äskettäiseltä hävitykseltä, mutta en voinut kuvitellakaan löytäväni niitä nykyisestä huonetilasta. Tänä aamuna ne kuitenkin vähäisen etsimisen jälkeen säteilivät kirjahyllyssä. Tuntui hyvältä! Jotakin on tallella, eikä kyse ole pelkistä kirjoista. Tästä voisi jatkaa kertomusta syvällisemmällekin alueelle, mutta lukija voi halutessaan peilata omaa elämäänsä ja miettiä eritasoisia kiinnityskohtiaan.
Alla oleviin säkeisiin oli tulossa sävel, mutta se katosi aamutouhuihin. Rytmiin kyllä kävisi monikin entinen nuotti, mutta nyt ei huvita kaivella vanhoja sen enempää.
Autiosta asuttuun
Myrsky purjeet rikki löi, kylmä viima voimat söi./Meren aalto rauhan saa, rannan hiekkaan nukahtaa./Tyhjään paikkaan avaraan nousee ruoho versomaan./Autiosta asuttuun, taivas-alta varjoon puun.
Vielä kuitenkin tietokoneen ”sekakuoro” saa vuoron: 4107 Kesantomaa: