Maanpäällisestä elämästä voi käyttää erilaisia vertauskuvia. Yksi sellainen voisi olla vaikkapa kenttä, joka kaukaa katsoen näyttää tasaisen avaralta. Pinnanmuodostusta tarkemmin silmäillessä siinä huomaa monenlaisia ruutuja, joiden sisällöt, ”kasvillisuus”, poikkeavat toisistaan. Kokonaisuus saattaa silti olla tasapainoinen – tai sitten ei. Ajan myötä ruutujen sisältö, ”väri”, muuttuu vähitellen tai nopeastikin.
Yksi ruutu kentälläni on noin kymmenen vuotta ollut sisällöltään raastava ja raadollinen – sanat kuvaavat hyvin noita tilanteita. On ollut käynnissä jatkuva taistelu, jota ei voi selittää inhimillisesti. Selitys on kuitenkin itselleni toisella tavalla varsin ymmärrettävä.
Vihreä ruoho ruudusta on kadonnut, eikä kukkasista kannata puhuakaan. Tuohon nyt tyhjentyneeseen ruutuun tuskin enää kasvullisuutta tulee, mutta tuskin ohdakkeitakaan tai muita rikkaruohoja sinne nousee. Levätköön maa rauhassa. Olen osaltani tehnyt sen mikä on tehtävissä ollut ja mielestäni saanut luvan/armon ottaa etäisyyttä. Helpottavaa!
Olen siirtynyt toivomaan uutta kasvua sinne, missä valoa ja aurinkoa riittää. On mahdollista keskittyä positiiviseen.
3829 Elämän sinfoniaa: