Tänään tuli vastaan luku Hepr. 4 ja siitä nousi pikaisesti käytännön ajatuksia. En mieti enempää, kuuluvatko tälle sivulle vai eivät, sillä ainakin omakohtaisesti tarvitsen nöyrtymistä tuossa puhuttelussa.
Israelin kansa harhaili erämaassa 40 vuotta. Kaikki eivät kuitenkaan päässeet perille tottelemattomuuden tähden, vaikka lupaus päästä lepoon oli heille annettu ja voimassa. Tässä on varoittava esimerkki myös nykypäivän kristitylle.
Jumalan lupaus on edelleenkin voimassa! Siksi: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” Hepr. 4: 7
Mitä on paatuminen tai paaduttaminen? Sen vaaran tietää ja tuntee kristitty omalla kohdallaan Jumalan sanan valossa silloin, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi. Paatuminen lähtee alulle, vahvistuu ja tapahtuu ilmeisesti ajatusmaailman kautta? Vääränlaiset asenteet ja ajatukset on syytä pysäyttää ajoissa, sillä kiusaajakin voi olla ovela. Sydämen nöyrtyminen ei ole helppoa, ja sieltähän itsekkäät ajatukset usein lähtevät.
Jumalalle kaikki on avointa ja paljastettua. Hän on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija (Hepr. 4: 12), mutta ymmärtää heikkouksiamme.
”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” Hepr. 4: 16
Emmehän halua kadottaa Jumalan läheisyyttä ja mennä pois hänen äänensä kuuluvilta! Jos niin on käynyt, on vielä mahdollista tulla takaisin.