”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat. Hän on sen perustanut merien päälle, kiinnittänyt lujasti virtojen ylle.” Psalmi 24: 1
”Kuinka kukaan koskaan voisi rakastaa tätä kurjaa maailmaa!” (Lasse Mårtensonin laulusta)
Maa on tyhjä väkivallan tähden, ja pimeys lepää syvyyden yllä, niin kuin oli alussa. He ovat poikenneet pois Jumalansa tieltä, Daavidin Pojan polulta. Erämaa on heidän laitumensa, kalliorotkot asuinsijoinansa.
Miksi he nyt vaikeroivat? – Syntiensä tähden. Rikokset painavat hartioita ja jalat turpoavat paljosta kantamisesta. He eivät ole ottaneet vastaan palvelijan osaa, vaan ovat olleet armottomia isäntiä. Maa on tullut raskaaksi rikoksistaan. Synti on synnyttänyt kuolemaa. Nyt he kuitenkin syyttävät taivaan Jumalaa siitä, minkä heidän oma kätensä on hankkinut.
Palatkaa pois häpeäpoluiltanne. Tulkaa takaisin armahtajanne luo. Hän on laupias Isä, joka antaa synnit anteeksi kolmanteen ja neljänteen polveen asti niille, jotka ovat kuuliaisia. Jeesuksen uhri kantaa sukupolvesta sukupolveen.
Palatkaa takaisin, luopuneet lapset. Älkää antako kansan kadota tyhjyyteen. Jumala tekee orjista vapaita, mutta oman tahtonsa orjat tukehtuvat kahleisiinsa. Antakaa pelastaa itsenne, älkää antako Jumalan lupausten raueta tyhjiin omalla kohdallanne.
Pitäkää huolta heikoista, niistä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan. Vahvistakaa veljiä, olkaa rohkeita, mutta pyytäkää neuvonne Jumalalta eikä maailmalta. Herran neuvot ovat kalliit. Älkää antako Hänen sanojensa varista hukkaan, vaan kylväkää hyvään maahan. Rakentakaa kalliolle eikä hiekalle.
Maa möyhentyy parhaiten sateen aikana. Jumala voi antaa suurenkin tulvan ilman, että se vahingoittaa kasvustoa. Ei enää tule vedenpaisumusta niin kuin Nooan aikana, jolloin kahdeksan henkilöä suojautui arkkiin Jumalan kehotuksesta. Muu maa ei ollut kuuliainen, vaan hukkui uskottomuuden tähden.
Pitäkää huolta omaisistanne ja köyhistä. Jumala laskee ihmiset toistensa kimppuun, ja silloin tarvitaan erityistä rakkautta myös vihollisia kohtaan. Harjoittakaa laupeutta, ettekä koskaan köyhdy. ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.”
Älkää antako tulen sammua myrskyn alla, vaan sytyttäkää uusia nuotioita korpeen. Ihmiset tarvitsevat lämpöä enemmän kuin koskaan. Älkää antako maallisten huolten tukahduttaa rukousalttarin liekkiä, vaan rukoilkaa lakkaamatta. Pitäkää ylistystä kunnia-asiananne ja laulakaa kiitoslauluja Korkeimmalle.
Antakaa Kristuksen kirkkauden tulla koteihinne. Luovuttakaa elämänne Herran käyttöön. Hän siunaa runsaasti jokaisen kylvövakkaa ja teroittaa työvälineet joka lähtöön.
”Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!” Psalmi 97: 1
Laulu Elämä jatkuu kirjasta Silta s. 269: