Tänään kiitosaiheena on hyvin nukuttu yö. Se ei ole itsestäänselvyys kuten ei mikään muukaan elämään kuuluva asia.
Konsepteista löytyneen laulun kiusalliset kokemukset eivät liene monellekaan vieraita. Ei ole mukavaa valvoa silloin kun pitäisi nukkua ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten. Valvomisen syyt ovat moninaiset, eikä syytä välttämättä edes ole tai sitä ei tiedä.
Psalmin kirjoittaja on löytänyt rauhoittavan selityksen unettomuuteensa. Psalmista 77 tähän vain muutamia jakeita:
”Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli. Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela. Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua. Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia. Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii: Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?” Ps. 77: 3 – 8
Kuuntelen, 2016 b: