Kun aika oli tullut, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, maan päälle ihmisiä pelastamaan (Gal. 4: 4). Monet ovat joutuneet/päässeet hänen kalaverkkoonsa, mutta paljon on myös ohitse uineita. Hän ei pakota ketään, vaan odottaa kärsivällisesti, että joku avaa hänen kolkutukseensa. Kuuntele omaa sydäntäsi, kuka on siellä hallitsemassa. Jeesuksen hiljainen kolkutus kuuluu vielä, mutta iän kaiken se ei jatku. Ehkä huomenna on jo myöhäistä avata, joten tee se nyt. Sitä et tule katumaan!
Päivä laskee ja ilta on joutumassa. Sinullekin on lepopaikka varattuna Herran siipien suojassa. Hän sanoo sinulle illan tullen: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija, mene Herrasi iloon.” Muuta sinä et kaipaa, sillä hänessä saat kaiken.
Kun puhun sinulle, ei pidä odottaa mitään ihmeellisyyksiä. Minä elän hiljaisessa, yksinkertaisessa (Raamatun) sanassa, jossa ei ole turhia korulauseita, aivan kuten Ihmisen Pojalla ei ollut ulkonaisesti muotoa, johon he olisivat mielistyneet. Näin toteutuu Herran sana siitä, kuinka monet tulevat hänen luoksensa eivätkä tunne häntä. Paljon on niitäkin, joita hän ei viimeisellä tuomiolla tunne omikseen. Matt. 25
Mistä sitten tunnemme toisemme? Tunne Herra, niin hän tuntee sinut. ”Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa” (Sl. 3: 6). Ei hän soitata torvea edellänsä, vaan kulkee siellä, missä ahdistetuimmat ihmiset ovat. Kaikkein odottamattomimmista paikoista hänet löydät. Hän ei ole ruhtinaitten linnoissa, vaan köyhimmän kansalaisen matalassa majassa. Siellä hän viihtyy, minne hänet pyydetään.
Tärkeintä sinun on tietää, oletko jo itse hänet luoksesi kutsunut. Ei hän ylenkatso kenenkään kutsua, vaan puhdistaa ja kaunistaa sen sydämen, jonka ovesta saa tulla sisään. Siellä on silloin riemujuhla. Armosta sinä olet pelastettu. Herrasi ilo on sinussa.
Pekka Simojoen upea laulu ”Voi mikä riemu” on linkissä: