Palaan tänne kirjoittamaan, koska sivun palautelomakkeen kautta tuli viesti, joka on ikään kuin kirje teille ja meille kylväjille. Otteita lähettäjän omakohtaisista kokemuksista sanatarkasti:
- Herran suurta armoa on, että on voinut pienenä muurahaisena vipeltää Herramme pellolla! Kylväjän roolihan on kuten Sana sanoo, ”kylvä … aamulla… älä heitä kättäsi ehtoollakaan…” Herra antaa jaksamista ja näkyä siitä, että EHKÄ joskus JOKU työ voi osua kohdalle, Jumalan johdatuksesta. Kun vielä tässä isänmaassamme on työn aika, kaiken kaaoksen ja pahuuden keskellä.
Itseäni kosketti erityisesti sana ”älä heitä kättäsi ehtoollakaan” (Saarnaaja 11: 6). Kehotus kylvää koskee jokaista kristittyä jokaisena aikana, olkoon aamuvarhainen, keskipäivän helle tai jo viileä ilta. Matt. 20: 1-16 sisältää vertauksen viinitarhan työmiehistä – vaikka tällä kertaa palkasta ei olekaan kyse. Jokaisella on omat kylvövälineensä, joita voi käyttää tavalla tai toisella.
Viimeisin yksinkertainen laulu ”Kirkas päivä” sopii säestämään paluuta kylvövakan ääreen. Myös teksti ”Tähti on noussut pimeään” aukesi esille, kun tsekkailin vanhoja otsikoita siltä varalta, ettei tule liikaa toistoa.
https://www.laululintu.net/?s=T%C3%A4hti+on+noussut+pime%C3%A4%C3%A4n
En ole varma, toimiiko tekniikka tuon viimeisen kohdalla, mutta sen voi halutessaan etsiä tekstisivun hakulokerolla.