Toisinaan tulee tilanteita, joissa ei tiedä mitä tehdä tai olla tekemättä. Ratkaisua kannattaa etsiä järkevästi tai ehkä on hyvä odottaa. Voi olla kyseessä hyvin ahdistavakin elämänvaihe. Jesajan kirjassa on neuvoja ja lupauksia:
”Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie, sitä käykää”. Jes. 30: 20-21
Tämänaamuinen oma positiivinen kokemukseni oli itselle tärkeä ja helpottava. Vaikka asia on pieni yleiseltä kannalta, sopinee se tässä kerrottavaksi.
Olen kiitollinen ja itseeni tyytyväinen siltä osin, että sain selvitettyä tietyn toistuvan reittiongelman. Oikean ajokaistan valinta on ollut arvoitus, ja pari kertaa olen kääntynyt kyseisestä risteyksestä liian aikaisin vasemmalle ja joutunut seikkailemaan melkein toiseen kaupunginosaan. Tokihan sieltäkin on pois selvinnyt.
Valitsin liikenteen kannalta hiljaisen juhannusaattoaamun, jolloin kävisin esnsin hoitamassa erään vuosittain toistuvan kunniatehtävän ja palaisin ongelmaristeyksen kautta, kävi miten kävi. Pakko se on kokea paikan päällä eikä teoretisoida ennalta. Kartalta kaistoitus ei näy. – Hyvin siinä kävi, ja nyt tiedän mikä kaista missäkin vaiheessa kuuluu valita. – Ja kumma kyllä kävi niin, että toinen auto oli juuri silloin kriittisessä kohdassa väärältä kaistalta tunkemassa kylkeeni. Kumpikin jarrutti – ei hätää. Minulla oli etuajovuoro! On se risteys siis toisillekin autoilijoille epäselvä.
Pienet hankaluudet tuntuvat joskus isoilta. Parasta ottaa asioista selvää ja hypätä suoraan ’syvään päätyyn’ – muoti-ilmaisun mukaan. Pelko ei saa liikaa rajoittaa elämää. Autoilun suhteen totean omalta kohdaltani, että varjot kasvavat illan lähestyessä.
Valoisaa juhannusta!
4359 Valoa varjoihin: