Vuodet vaihtuvat, ja elämä virtaa eteenpäin. On uusia ja samantapaisina toistuvia ilmiöitä ja tekemisiä, kuohuja ja pohjavirtaa. Kun pohja kestää, niin elämä on riittävän turvallista missä hyvänsä maailman myrskyssä.
Viime aamuyönä heräsin hetkeksi huomatakseni, että ajatuksissa liikkui miellyttävän kuuloinen uusi melodia, jossa oli sanojakin. Tiesin että se unohtuu pian eikä aamulla sitä enää ole. Kuitenkaan en noussut kirjoittamaan, koska sen jälkeen en enää osaisi nukkua ja uni on tärkeämpää. Hiukan harmitti jättää väliin.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin valoisalla mielellä ja huomasin uuden sävelmän olevan tulossa. Se ei ollut sama kuin yöllinen, mutta näin syntyi tänään Kipinä – tulen lapsi. Sen sovittaminen ja saaminen tietokoneelle asti vei muutamia tunteja.
Mielenkiinnosta rupesin sitten googlaamaan aiheeseen liittyvää raamatunpaikkaa, jonka muistin siellä jossakin olevan. Haun perusteella puhelimeen ilmestyi asiasta tekoälyltä Ai-yhteenveto. Siitä tähän vain pieni alku arvioitavaksi, kuten tekoälynkin tuotoksiin pitää suhtautua:
”Kipinä on tulen lapsi on suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa, että pienikin sytyke voi aiheuttaa suuren palon tai että pienestä alusta voi seurata jotain suurta. Se kuvaa siis potentiaalia ja mahdollisuutta, joka piilee pienessä asiassa tai tilanteessa. – – ”
Itse olin laulun sanoissa ajatellut kylläkin enemmän kipinän tulesta lähtenyttä alkuperää kuin siitä aiheutuvia hyviä tai huonoja seurauksia.
Jobin kirjan sitaatissa lohduttamaan tullut ystävä Elifas puhuu kipinöistä näin: ”Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.” Job 5: 6-7
4373 Kipinä – tulen lapsi: