Älä patoa Jumalan virtaa. Herra on kädellään jo puomeja asettanut, niin että se voi virrata turvallisesti. Ota sulkusi pois ja anna veden tulvia. Se on Jumalan vesi, Pyhä Henki, joka toimii sanan ja rukouksen kautta. Ihminen on tyhjä astia, joka saa täyttyä yhä uudelleen.
Ei yksikään astia ole erityisasemassa Herran edessä, vaan on samalla tavalla riippuvainen yksin Jumalasta kuin ne, joita Herra kutsuu kauempaa. Jokaisella on oma aikansa, ja kun aika on täysi, ei mikään pidätä.
Maailman rannat ovat täynnä haaksirikkoisia, joiden purjeet ovat myrskyssä repeytyneet. He ovat kuitenkin elossa, ja heidät pitää ruokkia, vaatettaa ja varustaa uutta purjehdusta varten. Meri kutsuu, ja sen kutsu on vastustamaton. Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.
Haavojen sitojat ja muut ensiavun antajat, kokoontukaa tehtävänjakoa varten huoneisiinne. Herra antaa välineet ja varustuksen, sillä taisteluun teidät on kutsuttu. Se on merisotaa kiivaimmillaan, mutta sota on Jumalan. Herra sotii puolestanne, ei teidän tarvitse miekalla ilmaan hosua, vaan ainoastaan pitää kättänne ylhäällä.
Hengen miekka on Jumalan sana. Sitä julistakaa – puhtaana ja väärentämättömänä. Sana tekee tehtävänsä, erottaa nivelet ja ytimen toisistaan. Väärennös paljastuu armotta alkuperäisen rinnalla, ja epäpuhdas metalli sulaa tulessa. Sanan valossa osaa sokeakin perille, sillä sana on Herran lamppu ja opetus on Hänen valonsa. Näin viitat näkyvät selvääkin selvemmin. Lukutaitoinen voi itse ne Raamatusta lukea. Ohjatkaa häntä aarteiden äärelle. Ajakaa häntä rakkauden tuulella, puhaltakaa purjeet täyteen. Te voitte vain puhaltaa, mutta tuuli on lähtöisin taivaasta.
”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Joh. 3: 8