On päästy ylitse myöhäissyksyn/alkutalven pimeästä taitekohdasta, ja tuntuu helpottavalta palata arkeen. Musiikin kautta saanee kuitenkin vielä tänään viivähtää viikonvaihteen aiheessa pyhäinpäivässä.
Laulu Kasvoista kasvoihin syntyi varhaisimpieni joukossa, ehkä vuonna 1990. Se on julkaistu kaksikielisenä vanhimmassa Laululintu-kirjassa.
Äitini kuoli syöpään vuonna 1994 yhden kuukauden sairaalajakson jälkeen. Hänen siunaustilaisuutensa alussa Kuokkalan kanttori Eija-Liisa Väisänen soitti huilulla kyseisen laulun kaikki viisi lyhyttä säkeistöä. Siinä surun sumussa tuon lukumäärän muistan laskeneeni. Eijalta olin saanut vihjeen, että siunauksen toimittava pappi Juha Tiihonen on hyvä laulaja. Loppumusiikiksi tulikin siis Mika Piiparisen ”Oi katso, mikä aamu” hänen esittämänään.
Tässä arjen velvollisuuksien ja huolien keskellä haluaisi muistaa, että ne ovat paljon pienempiä kuvioita kuin kaiken yläpuolella kaartuva taivas. Asioilla on tapana järjestyä, mutta ihmisen pitää kuitenkin hoitaa oma osuutensa.
”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” Jes. 55: 8-9
Kasvoista kasvoihin, linkki: